5

Tunsin äänen. Kuin kaukainen tuulahdus hetki sitten menettämästäni elämästä. Näin miehen piirteet hyvin sumeasti, mutta varhaislapsuuden aikaiset muistikuvani paikkasivat kuvan. Voimakas leuka ja petolinnun nokkaa jäljittelevä nenä. Otsaa kiertävä, viininpunainen huivi ja ruskea, repaleinen vaellusviitta. Hienot, soljelliset nahkasaappaat.

"Oletko sinä Tarathyl Roy Stalvin?" minä kysyin ihmeissäni. "Etkös sinä kuollut ´vapaamielisten´ mellakassa?"

"Nimi on kylläkin Tyral Rokstel", mies korjasi. "Stalvinin nimen kaivoin maahan kauan sitten. Ja ihan omin avuin. Vapaamieliset ovat tätä nykyä parhaita kavereitani. Mutta se on toisarvoinen juttu. Mitä sinä teet  Selinassa?"

"Ei kuulu sinulle."

"Hän pakenee Riikistä", Bain vastasi puolestani. Irvistin hänelle, mutta hän ei tuntunut välittävän. "Miksi hän on ´Hirtetty´?"

"Tiedustelin eilissäpäivin hiukkasen ulkomaanasioita isännältä. Sanoi, että Darratt Martem kuoli kaksi viikkoa sitten. Kaksi vapaamielistä murtautui palatsiin ja hirtti hänet kattokruunuun. Riikissä pidettiin kahden päivän mittainen suruaika. Sen jälkeen siellä on teurastettu vapaamielisiä kuin porsaita."

"Taisivat olla samat vapaamieliset kuin sinulla", Bain sanoi. "Huolimatonta porukkaa."

"Kyllähän minut hirtettiinkin", minä myönsin. "Teloittajina toimivat vieläpä omat veljeni. Ihme, että pääsin pakoon. Isä ja äiti olivat kuulemma raivoissaan. Saivat kummasti intoa vapaamielisten etsimiseen"

"Vai että itse kuningasperhe", Tyral mutisi vakavana. "Enpä ihmettele enää yhtään miksi päätit lähteä tänne. Perässäsi lienee tälläkin hetkellä pari pataljoonaa kruunun metsästäjiä. Tästä tulikin melkoinen soppa. Saatanpa jopa jättää sen viinin väliin."

"Anteeksi, mutta ymmärsinkö nyt oikein?" Bain kysyi. "Tämä poikako on ´se´ Darratt Martem?"

"Kolmannen kruunuhuoneen prinssi Darratt Gilbrift Martem", Tyral vahvisti käsi leualla.